Kun kuluttaja ostaa käyttöönsä rahaa, hänen pitää saada tietoonsa ostoksen hinta ja sen myynti- ja takaisinmaksuehdot. Kulutusluotto ei tässä poikkea muista kulutushyödykkeistä. Kuluttajalle luoton ottaminen epäselvien tietojen tai kohtuuttomien ehtojen perusteella on kuitenkin usein isompi riski kuin jonkun muun tuotteen hankkiminen. Siksi luottoyhtiöiltä voidaan perätä erityistä vastuuta.
Markkinoinnin perusvaatimus on se, että asiaankuuluvat laskelmat ja muut tiedot esitetään realistisesti ja selkeästi. Jos luottoa esimerkiksi markkinoidaan vain tietylle kuluttajaryhmälle, ehdon pitää selvitä mainoksesta heti.
Yleinen sopimusehtojen kohtuullisuusvaatimus koskee myös luottoehtoja. Hyödykkeen hintaa - luottotapauksessa siis korkoa - koskevia ehtoja voidaan arvioida kuluttajansuojalain nojalla. Korko voi vaihdella lainapääoman, takaisinmaksuajan ja velkarahan myyjän riskin mukaisesti. Käsittelykulut taas eivät yleensä suurene tai pienene lainatun rahamäärän mukaan.
Miksi tekstiviestilainan kulut kasvavat suhteessa lainamäärään?
Kuluttajavirasto on käynnistänyt keskustelua tekstiviestilainojen huimista kuluista, joita on peritty koron lisäksi ja sidottu lainan suuruuteen. Viraston tietoon on tullut esimerkiksi 300 euron pikalaina, jonka toimituskulut olivat yli 200 euroa.
Rahan hinta on korko. Se on korvaus rahoittajalle siitä, ettei raha ole tämän käytössä. Koron suuruus määräytyy velkarahan riskin mukaan. Mitä suurempi riski, sitä suurempi korko. Rahoittaja voi varsin vapaasti hinnoitella lainarahansa koron avulla, kunhan ei syyllisty kiskontaan.
Tekstiviestilainan kuluja ovat puolestaan esimerkiksi luottotietojen hankkimisesta aiheutuvat kulut, lainan perustamiskustannukset, tilinavausmaksut, osamaksulisät, tilinhoito- ja käsittelymaksut ja laskutuspalkkiot. Nämä ovat vakiomääriä tai – toimia, joten kysymyksiä on herättänyt mm. se, millä perusteella kulujen määrä nousee suhteessa myönnetyn luoton määrään.
Kertaluoton perustamiskustannus pitää sellaiseksi todeta
Kuluttajavirasto selvitti luottokustannusten perimisen pelisääntöjä Handelsbanken Rahoitukselle. Yhtiö lanseerasi joitakin vuosia sitten luottonsa yhteyteen kampanjamaksun.
Menetelmässä kuluttaja maksaa tavanomaisten luottokustannusten ja koron lisäksi muutaman kympin extraa siitä, että hän saa kampanjahintaista luottoa.
Handelsbankenin luottosopimuksen pohjana on tililuotto. Kampanjaluotto on puolestaan yhtiön mukaan kertaluonteinen rahoitus, jonka kuluttaja maksaa tililuotolla. Kampanjarahoitusta markkinoidaan yhteistyökumppaneille. Nämä päättävät, peritäänkö kampanjamaksu kuluttajilta vai maksaako liike sen itse.
Kuluttajan velka koostuu menetelmässä useista eri kampanjatiliostoista sekä perustiliostoista. Kaikista luotto-ostoksista laskutetaan yhdellä laskulla.
Kuluttajansuojalain mukaan luottokustannus on kulutusluottosuhteen johdosta kuluttajan maksettavaksi tuleva korko, luottoon välittömästi liittyvien kulujen ja muiden maksujen yhteismäärä. Luottokustannuksilla ei voi kattaa rahoittajan hallinto- ja liiketoimintakuluja. Niiden pitää olla selkeästi vain luottosuhteiden hoitamisesta koituvia kuluja. Luoton hintaa ei saa pilkkoa keinotekoisesti osiin, erilaisiksi maksuiksi, koska tämä vaikeuttaa luoton hinnan vertailua.
Yhtiö selvitti kampanjamaksun olevan itse asiassa kertaluoton perustamiskulu. Yhtiötä edellytettiin muuttamaan maksun harhaanjohtava nimitys. KUV/3615/41/2008
Luottoa vain keskittäjille
Osuuspankki muutti viime vuonna Joustoluoton myöntämisen ehtoja. Luoton voi saada vain, jos kuluttaja keskittää raha-asiansa tähän pankkiin. Tätä ei kuitenkaan kerrottu luoton markkinoinnissa.
Pankin ehdottama ilmaisu ”Osuuspankin asiakkaana olet etuoikeutetussa asemassa” olisi riittävä, jos markkinoidaan rahoitusmahdollisuuksia yleisesti. Kun markkinoidaan nimettyä tuotetta, Joustoluottoa, tämä ilmaisu ei enää riitä. Markkinoinnissa pitää selkeästi kertoa, millä ehdoilla tarjous pätee, eli tässä tapauksessa silloin, kun asiakkuus on keskitetty. KUV/13979/41/2008
Pikkupräntti poistettiin
Luottotalo Fenno mainosti lainaansa uutislehdessä. Todellista vuosikorkoa koskevat tiedot ilmoitettiin lehden alalaidassa fontilla, jota ei voinut lukea. Yritys korjasi markkinoinnin Kuluttajaviraston yhteydenoton jälkeen. KUV/4928/41/2008
Teksti: Marianne Saine