Bilettävää nuorisoa kosiskelevaa Neocard –maksuaikakorttia sai käyttää yökerhoissa ja baareissa. Mitä enemmän velkaantui, sitä enemmän luvattiin etuja, kuten sisäänpääsyjä ilmaiseksi ja jonon ohi yökerhoihin. Kuluttajavirasto puuttui asiattomaan markkinointiin.
Nuorille suunnattu maksuaikakortti kuohutti mieliä muutama vuosi sitten ja Kuluttajavirastoon saapui useita ilmoituksia. Yleisesti paheksuttiin sitä, että tilanteessa, jossa nuorison juomisesta ollaan eri yhteiskunnan tahoilla huolissaan, markkinoidaan tuotetta, joka suorastaan yllyttää alkoholin ostamiseen.
Maksuaikakorttia sai käyttää tiettyyn käyttörajaan saakka eri yökerhoissa ja baareissa. Kortilla oleva velkasaldo maksettiin kuukauden viimeisenä päivänä suoravelotuksena. Korttiin saattoi myös yhdistää erillisen luotto-ominaisuuden, johon liittyi oma luottoraja. Mitä enemmän kortilla osti, sitä enemmän sai erilaisia etuja. Ostettuaan tarpeeksi sai korkeamman saldorajan kortin ja yhä enemmän etuja.
Kyseenalaisia myynninedistämiskeinoja
Kortin markkinointia ei katsottu hyvällä. Kulutusluotto on luottotyypistä riippumatta sellainen tuote, jonka markkinointia arvioidaan muita kulutustuotteita tiukemmin. Tässä tapauksessa erityisesti kohderyhmä, nuoret, kiristi arviointia.
Arpajaisten ja palkintojen, kuten tässä tapauksessa erilaisten VIP-etujen, korostaminen markkinoinnissa ei ole luottojen yhteydessä sopivaa. Edut kiinnittävät kuluttajan huomion epäolennaisuuksiin, ja kuluttaja unohtaa helposti harkinnan siitä, tarvitseeko luottoa ja pystyykö maksamaan. Tuotteen vertailu muihin rahoitusvaihtoehtoihin unohtuu helposti. Neocardia markkinoitiin etujen lisäksi myös kamerapuhelimen arvonnalla, johon saattoi osallistua vain avaamalla korttitilin ja maksamalla korttimaksun.
Toinen markkinointikeino oli ns. kaverilta kaverille – markkinointi: mitä useamman kaverin sai hankkimaan kortin, sitä enemmän etuja sai itse. Tällainen kampanjointi soveltuu erityisen huonosti luottojen markkinointiin, sillä luoton ottamisen tulee aina perustua luoton tarpeellisuuteen ja oman maksukyvyn arviointiin. Tässä tapauksessa nuorta houkuteltiin epäasiallisin keinoin ja toisaalta suostuttelijana oleva nuori houkuteltiin suostuttelemaan kaveriaan epäasiallisin keinoin.
Ei luottoa luoton maksamiseen
Kortin konseptissa edut lisääntyivät, mitä enemmän korttia käytti. Nuorten taloudenhallinta ja elämänkokemus ovat vielä puutteellisia ja vastuulliseen luotonantoon kuuluu ottaa tämä huomioon. Luotonantajan pitää välttää toimia, jotka edesauttavat maksuvaikeuksien syntymistä ja ylivelkaantumista.
Kuluttajavirasto sai kortin markkinoinnista sellaisen vaikutelman, että Neocaradilla maksettu ostos siirtyisi luottokortin velkasaldoksi, jos sitä ei maksettaisi eräpäivänä. Yritys selvitti kuitenkin, että neocardilla tehdyt ostokset veloitetaan Neocardin ehtojen mukaan ja korttiin liitetty luotto maksetaan luottoehtojen mukaisesti. Asian yhteydessä painotettiin yleisesti sitä, että ehto, joka mahdollistaisi sen, että velalla voitaisiin maksaa velkaa olisi kohtuuttomana ehtona kuluttajansuojalain vastainen. Tällainen käytäntö opettaisi nuoria suhtautumaan kevyesti velkaantumiseen ja vaarana on, että nuoret omaksuvat välinpitämättömän suhtautumisen velalla elämiseen.
Korttia markkinoiva Neocard Oy muutti markkinointiaan ja kortin sopimusehtoja sekä laajensi kortin toimialuetta baareista muihin hyödykkeisiin. 2004/40/4643