Nettiliittymä hinnoitellaan usein tarjolla olevan yhteysnopeuden mukaan. Se, missä rajoissa luvattu nopeus saa vaihdella, on parhaillaan Liikenne- ja viestintäministeriössä pohdinnassa.
Asetus yleispalveluun sisältyvän tarkoituksenmukaisen internet-yhteyden vähimmäisnopeudesta on parhaillaan lausuntokierroksella. Tavoitteena on määritellä kaikelle kansalle tarjottava kohtuuhintainen yhteysnopeus ja siihen sallitut poikkeamat. Määrittely on tarpeen, sillä kansalaisten käytössä on oltava riittävän hyvin ja luotettavasti toimivat yhteydet. Tulevaisuudessa sähköpostin ja verkkoselailun rinnalla yhä useammat palvelut, kuten terveydenhuolto ja turvallisuuspalvelut, vaativat erilaista tehoa liittymältä.
25 prosenttia maksimiksi vaihteluvälille
Viestintämarkkinalain perusteluissa eduskunta katsoo, että jatkossa liittymille olisi perusteltua asettaa vähimmäisnopeus. Tällöin hyväksyttävää olisi korkeintaan 25 prosentin tilapäinen keskinopeuden alitus. Asetusluonnoksessa esitetään kuitenkin, että lyhyellä aikavälillä, esimerkiksi ruuhka-aikaan, voisi riittää, että nopeus vaihtelisi jopa 50 prosenttia. Kuluttajavirasto ei kannata poikkeamista viestintämarkkinalain esitöihin kirjatusta 25 prosentista.
Kuluttajien kannalta keskeistä on, ettei palvelun taso poikkea olennaisesti eikä toistuvasti sovitusta. Teleyritykset myyvät liittymiä eri hinnalla nopeudesta riippuen. Ei ole perusteltua, että kuluttajat joutuisivat maksamaan suuremmasta nopeudesta kuin liittymä tosiasiassa mahdollistaa. Nopeuden tilapäinenkin tipahtaminen 1 Mbit/s:stä vaikkapa 512 kbit:iin rajoittaa käytettävissä olevien palveluiden hyödynnettävyyttä jo merkittävästi.
Nopeuden markkinoinnissa pelataan ylimalkaisilla numeroilla
Markkinoinnissa ja myyntitilanteessa liittymän nopeutta rajoittavia tekijöitä ei tuoda aina esiin. Esimerkiksi matkaviestinverkon asiakkaille myydään vain tiettyä teoreettista, 3G-verkon alueella toimivaa maksiminopeutta, kuten 1 Mbit/s. Kuluttaja saa silloin harhaanjohtavasti sen käsityksen, että ottaessaan 1 Megan liittymän, liittymä toimii kyseisellä nopeudella kaikkialla missä hän sitä käyttää.
Ruotsissa suurimmat operaattorit ovat sopineet luopuvansa teoreettisten maksiminopeuksien käytöstä markkinoinnissa. Tämä on askel oikeaan suuntaan. Jotta mainonta kuitenkaan ei olisi harhaanjohtavaa, olisi tärkeämpää kertoa nopeuden vaihteluvälistä tai antaa esimerkkejä keskimääräisestä nopeudesta. Suomessa Kuluttajavirasto on ohjeistanut alaa nopeuksien markkinoinnista.
Lue myös:
Langatonna surffailevakin ansaitsee laadukkaan yhteyden (Verkkolehti 3/2009)