Velkaongelmia helpottavia lainsäädäntötoimia pohdittiin oikeusministeriön johdolla huhtikuun lopulla. Keinoja etsittiin myös hallituksen maksukyvyttömyyslinjausten toteuttamiseksi. Kuluttajavirasto nosti esiin näkökohtia velkaantuneen kuluttajan aseman parantamisesta.
Hallitus asetti ns. puolivälipolitiikkariihessään tavoitteeksi mm. yritysten ja yksityishenkilöiden kannustaminen varhaiseen avun hakemiseen. Lisäksi konkurssiin joutuneille yrittäjille ja ylivelkaantuneille olisi annettava uusi mahdollisuus ja heidän paluutaan yrittäjätoimintaan nopeutettava maksuhäiriöpolitiikkaa ja velkajärjestelyprosesseja tarkistamalla. Huhtikuisessa, laajapohjaisessa keskustelutilaisuudessa etsittiin käytännön keinoja päästä tavoitteisiin.
Kuluttajavirasto katsoo, että tavoitteisiin pääsemistä edistettäisiin mm. nopeuttamalla velkajärjestelyjen aloittamista, ottamalla huomioon luottojen voimakas markkinointi velkaantumista edistävänä elementtinä, lyhentämällä maksuhäiriömerkinnän aikarajaa, ottamalla sosiaalinen luototus laajemmin käyttöön ja kehittämällä määrätietoisesti talous- ja velkaneuvontaa.
Velkajärjestelyn aloittamista tärkeä nopeuttaa
Velkajärjestelyn esteperusteet saattavat synnyttää tilanteen, jossa velkajärjestelyn aloittaminen siirtyy epätarkoituksenmukaisesti. Jos työttömyyttä tai opiskelua pidetään vain väliaikaisesti maksukykyä heikentävinä, velkajärjestelyä ei voida aloittaa. Yleisen käytännön mukaan työttömyyden on tullut kestää noin vuoden ennen kuin velkajärjestely voidaan aloittaa. Tämä odotusaika saattaa johtaa oman asunnon menettämiseen, jos asuntolainaa ei kykene hoitamaan. Asuntolaina voidaan irtisanoa ja pantti realisoida keskimäärin alle vuodessa nykyisten kuluttajansuojalain säännösten mukaan. Velkajärjestelyn esteiden lisäksi on selvitettävä mahdollisuudet säilyttää oma asunto silloin, kun esim. yllättävä työttömyys aiheuttaa maksuvaikeuksia, mutta henkilö ei ole ylivelkainen.
Myös velkaneuvonnan liian pienet resurssit hidastavat neuvontaa ja järjestelyn aloittamista. Kuluttajien tietoisuutta velkaneuvonnasta tulisi lisätä esimerkiksi jakamalla tietoa työvoimahallinnossa ja työpaikoilla irtisanomisiin johtavien YT-neuvottelujen yhteydessä tai niiden jälkeen.
Kuluttaja ei aina yksin vastuussa kevytmielisestä velkaantumisesta
Kevytmielistä velkaantumista pitäisi pitää velkajärjestelyn esteenä vain silloin, kun velallinen tietoisena siitä, että ei kykene velkojen takaisinmaksuun, velkaantuu lisää. Elämme luottoyhteiskunnassa, missä hankintojen rahoittaminen luotolla on tavanomaista. Luoton ottamiseen kehotetaan markkinoinnissa monin tavoin. Korttiluottoja on markkinoinnissa tarjottu ja myös tyrkytetty kuluttajille kaikkialla kuten esimeriksi kodinkone- ja huonekaluliikkeissä.
Uusi ilmiö luottokorttien markkinoinnissa ovat ns. brändätyt luottokortit. Pankkien lisäksi myös monet kauppaketjut tarjoavat luottokortteja, joiden käyttöön liitetään usein kyseiselle kortille kuuluvia lisäetuja. Lisäetuja käytetään esimerkiksi siten, että etuja annetaan vain luotolla maksaville tai uuden luoton ottaville. Näin kuluttajilla on yhä useammin useita luottokortteja, mikä lisää ylivelkaantumisen riskiä.
Euroopan yhtenäisen maksualueen johdosta kotimaisia pankki- ja yhdistelmäkortteja vaihdetaan kansainvälisiin SEPA- kortteihin. Kuluttajille ei aina riittävän selkeästi kerrota mahdollisuudesta vaihtaa kotimainen pankkikortti kansainväliseen VisaDebit- korttiin vaan pankkikortin tilalle tarjotaan yleensä luotollista yhdistelmäkorttia. Pikavippejä markkinoidaan voimallisesti televisiossa, lehdissä ja netissä.
Kun kuluttajalle tulee maksuvaikeuksia, velkaantumisen kevytmielisyyttä pitää tarkastella ottaen huomioon luottojen voimakas markkinointi. Maksuvaikeuksien syntymistä ei voi laittaa vain kuluttajan vastuulle, jonka ajatellaan käyttäytyneen kevytmielisesti, jos hän toiminut kuten luotonantajat markkinoinnissaan viestittävät. Etenkin nuorten osalta kyse ei pikavippiä otettaessa useinkaan ole kevytmielisestä velkaantumisesta vaan lyhyen kokemuksen aiheuttamasta ymmärtämättömyydestä. Vastuuta nuorten velkaantumisesta pikavipeillä pitää siirtää myös luotonantajille. Lisäksi luottojen markkinoinnissa pitää lainsäädännössä edellyttää erityistä maltillisuutta ja kieltää alennuksen tai muun välittömän edun antaminen vain luotolla maksaville.
Huomiota myös maksuhäiriömerkintöjen kestoon ja sosiaaliseen luototukseen
Maksuhäiriömerkintä lisää syrjäytymisriskiä. Merkintä vaikeuttaa monin tavoin käytännön elämää ja voi olla esteenä mm. opintolainan ja työpaikan saamiselle. Siksi merkinnän kestoaikaa tulisi nykyisestä lyhentää niiden henkilöiden kohdalla, joille ei tule uusia merkintöjä tietyn ajan kuluessa. Maksuhäiriömerkintä tai -merkinnät voivat olla seurausta lyhytaikaisesta ja ohimenevästä yllättävästä tilanteesta kuten yllättäen alkaneesta työttömyydestä. Myös nuorilta aikuisilta, joille merkintä on ensimmäinen eikä uusia merkintöjä tule, tulisi merkintä poistaa nopeammin. Nykyisin merkinnän kestoa voi lyhentää kolmesta vuodesta kahteen vuoteen maksamalla velan.
Kuntien tarjoamalle sosiaaliselle luototukselle olisi yhä useammin kysyntää. Nykyisin sosiaalista luototusta käytetään pääasiassa velkojen järjestelyyn. Osassa kuntia sosiaalista luototusta ei käytetä lainkaan. Sosiaalisen luoton käyttötarkoituksena voisi nykyistä useammin olla myös hankintojen rahoittaminen ja epäsäännöllisen tulovirran tasoittaminen. Markkinoilla ei välttämättä ole tarjolla kohtuuhintaista luottoa kuluttajille, joilla on maksuhäiriömerkintä tai joilla on epäsäännölliset tulot. Kuluttajat, joilla on epäsäännölliset ja alhaiset tulot, ottavat nykyisin pikavippejä, kun he tarvitsevat luottoa.
Talous- ja velkaneuvonnan kehittäminen paikallaan
Työ- ja elinkeinoministeriön teettämä selvitys talous- ja velkaneuvonnan kehittämistarpeista on ollut lausuntokierroksella. Kuluttajavirasto pitää tärkeänä neuvonnan lisäresursointia, sillä palvelun nopea saatavuus on velkaongelmissa ratkaisevan tärkeää – odotusaikana velkaongelmat voivat nopeasti vaikeutua. Kuluttajaneuvonnan valtiollistaminen on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi parantaa palvelujen saatavuutta ja tasoittaa alueellisia eroja.
Talous- ja velkaneuvonta liittyy keskeisesti kuluttajan aseman turvaamiseen. Kuluttajaviraston työssä kuluttajan asema velallisena on aina ollut keskeinen näkökulma. Hyvin tulosten saavuttaminen edellyttää jatkossakin, että virasto saa tietoa neuvojien kentällä havaitsemista epäkohdista, vaikka neuvonnan ohjaus siirtyisikin oikeusministeriölle. Vaikeuksissa olevan velallisen ei näet voine odottaa jaksavan itse aktiivisesti raportoivan kohtuuttomista menettelytavoista markkinoilla.
Kuluttajavirasto myös valvoo saatavien perinnästä annetun lain nojalla vapaaehtoisten velkasovintojen ehtoja, ja lain esitöiden mukaisesti toimivalta ulottuu velkasovinnon mahdollisuuksien selvittämiseen sekä tuomioistuinkäsittelyn ja maksuohjelman aikaisiin perintätoimiin.
Lue lisää:
Selvitysmies: Lisää rahaa talous- ja velkaneuvontaan, palvelu oikeusaputoimistoihin (verkkolehti 2/2009)