Nykyistä kilpailunrajoitusta koskevaa lakia ollaan korvaamassa uudella kilpailulailla. Jotta laista saataisiin irti täysi hyöty, kilpailua rajoittavia tekijöitä ei pidä ymmärtää liian kapeasti.
Yritysten välinen kilpailu markkinoilla ja sen toimivuus tai toimimattomuus näkyy myös kuluttajan arkielämässä. Uusi kilpailulaki edistää kuluttajien asemaa aimo harppauksella antamalla myös heille mahdollisuuden hakea vahingonkorvausta kilpailurikkomuksista.
Kilpailua vetreyttäisi myös se, että kilpailua rajoittavat tekijät määriteltäisiin uudessa laissa mahdollisimman avarasti. Kilpailunrajoituslaissa on ollut aikaisemmin pykälä, jossa korvauksia saatettiin vaatia erikseen määriteltyjen tilanteiden lisäksi myös ”muusta haitallisesta kilpailunrajoittamisesta”. Pykälän mukaan kilpailunrajoituksella on haitallisia vaikutuksia, jos se terveen ja taloudellisen kilpailun kannalta sopimattomalla tavalla vähentää tehokkuutta elinkeinoelämän piirissä, tai estää tai vaikeuttaa toisen elinkeinon harjoittamista.
Myös uuteen kilpailulakiin pitäisi lisätä vastaavanlainen yleinen määritelmä, jonka sisään mahtuisivat monet erilaiset markkinoilla esiintyvät kilpailun jarruttajat. Tyypillisiä esimerkkejä ovat määräaikaiset ketjutettavat sopimukset ja pankkien tarjoamat lainaan sidotut lainaturvavakuutukset. Määräaikaiseen sopimukseen sidottu asiakas ei voi vaihtaa palveluntarjoajaa, esimerkiksi operaattoria, ilman ylimääräisiä kustannuksia. Lainaturva-asiakas puolestaan voi ehkä siirtää lainan toiseen pankkiin, mutta ilman vakuutusta. Myös lasten sairausvakuutuksia on paketoitu kotivakuutusten kanssa niin tiiviisti, että toinen ei liiku minnekään ilman toista.
Yhteistä näille menettelytavoille on se, että yritykset ovat etukäteen rajanneet sekä kuluttajien liikkumavaran että vaihtoehdot omien etujensa perustella. Kuluttajat eivät voi silloin kuljeskella ja tehdä valintoja oman mielensä mukaan – eivätkä myöskään pitää yllä tervettä kilpailua.
Kuluttajaviraston lausunto Kilpailulaki 2010-työryhmän mietinnöstä (pdf)