Delta auto markkinoi viime vuonna uusia autojaan lupaamalla ennätyspitkän 5 vuoden takuun. Takuulupaukseen sisältyi kuitenkin ehto huollattaa auto määrätyissä huoltamoissa. Kuluttajavirasto puuttui takuun sopimusehtoihin, sillä kuluttajansuojalain periaate on, että takuun tulee olla kuluttajalle vastikkeeton lisäetu. Kohtuuttomuuden lisäksi tällainen käytäntö toimisi vastoin avoimen kilpailun periaatteita. Kuluttajan on pystyttävä tekemään valintoja ilman sitoutumista pitkäksi aikaa tiettyihin palveluihin.
Kuluttajaviraston ja autoalan yhteistyössä laatimat mallitakuuehdot noudattavat EU:n linjauksia, joiden mukaan auton valmistaja ei voi rajoittaa myöntämäänsä takuuta määrittelemällä ennalta auton huoltopaikan sille tehtäviä määräaikaishuoltoja varten. Tämän nk. ryhmäpoikkeusasetuksen tavoitteena on ollut avata kilpailua niin, että entistä useampi korjaamo pääsee tekemään määräaikaishuoltoja ilman, että kuluttajalle myönnetty takuu tällaisen työn takia lakkaa.
Edellä mainittu asetus koskee nimenomaan autovalmistajia. Muita takuunmyöntäjiä, kuten autojen myyjäliikkeitä, arvioidaan kuluttajansuojalain perusteella. Yksi perusperiaatteista on se, että takuun tulee olla kuluttajalle vastikkeeton lisäetu.
Huoltosopimus reilumpi kuin sitova takuu
Vaatimus takuun vastikkeettomuudesta ei tarkoita täyttä maksuttomuutta, jos tuote on sellainen, jolle tällaiset aika ajoin toistuvat kustannukset ovat luonteenomaisia. Auton hankkivan kuluttajan tulee luonnollisesti varautua siihen, että riippumatta takuun voimassaolosta auton asianmukainen käyttö edellyttää asiantuntevaa huoltamista määräajoin. Merkittävää takuuehtojen kohtuullisuuden arvioinnissa kuitenkin on kuluttajan sitominen tietyn palveluntarjoajan palveluihin. Takuusta tehty sopimus ei voi rajoittaa kuluttajan oikeutta valita itselleen sopivaa ja kustannuksiltaan edullista huoltopaikkaa.
Markkinoilla on myös erilaisia huoltosopimuksia, joissa kuluttaja maksaa esimerkiksi tietyn kuukausierän, jota vastaan hän saa autolleen kaikki tarvittavat huollot. Nämä huoltosopimukset ovat selkeästi ja avoimesti kuluttajalle maksullisia, jonka takia niistä ei voi käyttää takuu-ilmaisua. Teoriassa samaan tulokseen kuitenkin päästäisiin myös takuuseen liitetyllä huoltopaikkavelvoitteella: kuluttaja maksaa tietylle toimijalle, joka huolehtii auton toimivuudesta. Markkinoinnin kannalta huoltosopimus on kuitenkin läpinäkyvämpi, sillä huoltosopimuksen tehnyt asiakas voi ennakoida hänelle tulevina vuosina kertyviä kustannuksia, kun taas takuun yhteydessä huoltopaikkavelvoitettu asiakas on sidottu tiettyyn toimijaan, muttei välttämättä tiedä mihin rahallisesti on sitoutunut.
Pitkä takuu markkinointikeinona
Delta-Auton myymissä uusissa autoissa oli voimassa normaali valmistajan (esim.) kahden vuoden takuu, jonka jälkeen pidennetty takuu jatkui, mikäli kuluttaja käytti autoaan Deltan osoittamissa huoltopaikoissa. Tätä pidennettyä takuuta käytettiin markkinointikeinona uusien autojen markkinoinnissa. Takuu on tunnetusti hyvä markkinointikeino. Kuitenkin tällaisessa tilanteessa, kuluttajan valinnan vapauden turvaamiseksi, kaikkien kaupan ehtojen tulisi olla helposti vertailtavia eli läpinäkyviä. Yrityksen lupaamassa takuussa kuluttajalla oli toki mahdollisuus aina ”irtisanoutua” sopimuksesta käyttämällä vapaasti valitsemaansa huoltamoa. Tämä mahdollisuus on kuitenkin aina jälkikäteinen, eikä korjaa sitä tosiasiaa, että kuluttajan ostopäätökseen tämä pitkä takuuaika aikanaan saattoi vaikuttaa merkittävästikin.
Maahantuojalla tai tietyn automerkin edustajalla on oikeus mainostaa ja suositella tiettyjä huoltopaikkoja asiantuntevina ja kuluttajan kannalta turvallisina määräaikaishuoltojen tekijöinä, mutta oikeutta tehdä näitä huoltoja ei takuuehdoilla voi rajoittaa vain näihin huoltamoihin. Delta-Auto muutti markkinointiaan siten, ettei käytä enää ”takuu”-termiä tilanteissa, joissa on kyse kuluttajalle tarjottavasta palvelusta. Nyt yritys markkinoi palvelua nimeltä huoltoturva. 2006/43/3974