Teleoperaattori myi saatavansa perintätoimistolle, joka peri tuhansilta ihmisiltä vanhoja puhelinlaskuja massaperintänä. Riitaa syntyi perintäkuluista. Kuluttajavirasto katsoo, ettei perintätoimistolla ole oikeutta veloittaa maksuvaatimuksen mukaisia kuluja. Käräjäoikeus ja hovioikeus hylkäsivät viraston vaatimuksen. Kuluttajavirasto hakee asiassa valituslupaa korkeimmalta oikeudelta.
Teleoperaattori ACN Communications Finland Oy:n lopetettua toimintansa Suomessa se myi puhelinpalveluiden myyntiin perustuvat saatavaansa Alektum Perintä Oy:lle. Alektum Perintä Oy lähetti yrityksen entisille asiakkaille n. 16 000 perintäkirjettä. Laskut koskivat vuosia 2004 - 2005.
Erimielisyys koskee hyväksyttävien perintäkulujen määrää. Kuluttajilta tulleiden ilmoitusten mukaan Alektum Perintä Oy laskuttaa kustakin perintäkirjeestä 21 euroa. Jos perintätoimisto perisi jonkun toimeksiantajan saatavia, se lähettäisi maksuvaatimuksen ja laskuttaisi näin. Nyt toimisto on kuitenkin ostanut saatavat itselleen ja muuttunut tavalliseksi velkojaksi, joka saa periä omien saataviensa maksumuistutuksesta maksimissaan 5 euroa.
Perintälain mukaan velkojan periessä omia saataviaan kuluttajalta voi maksumuistutukseen oikeutetusti lisätä viivästyskoron ja perintäkulujen kattamiseksi enintään viiden euron perintäkulun. Jos taas perintä on siirretty ammattimaisen perijän toimeksi, tulee perintätoimiston lähettää velkaantuneelle määrämuotoinen maksuvaatimus, jos mielii siirtyä oikeudellisiin perintätoimiin. Periessään saatavia toimeksiantona, perintätoimisto saa vaatia maksuvaatimuksesta enintään 21 euroa, jos saatava jää alle 250 euroon, tai enintään 45 euroa, jos saatavan määrä ylittää 250 euroa. Tilanne ei kuitenkaan ole tämä, jos perintätoimistosta on tullut itse velkoja.
Alektum Perintä Oy laittoi jutun vireille Helsingin käräjäoikeuteen toukokuussa 2006 kuluttajaan kohdistuvana velkomusasiana. Kuluttajavirasto avustaa vastaajana olevaa kuluttajaa. Käräjäoikeuden tuomion mukaan yrityksellä on oikeus periä kuluina 21 euroa. Käräjäoikeuden mukaan perintätoimisto ei varsinaisesti peri omia saataviaan, kun kyse on ostetuista saatavista. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota 19.3.2008 antamassaan päätöksessä.
Kuluttajavirasto hakee asiassa valituslupaa korkeimmalta oikeudelta, koska lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa on tärkeää saada ennakkoratkaisu. Asia on kuluttajien kannalta taloudellisesti merkittävä, koska perintätoimistot ostavat nykyään saatavia ylei-semmin kuin perintälain säätämisen aikoina.
Lue lisää:
Saatavien myynti johti selkkaukseen perintäkuluista (AKu 4/2006)