Sananvapaus
ja ulkomainonnan vapaus?
Ulko- ja julkisten tilojen mainonta on osa lasten ja nuorten arkiympäristöä, erityisesti kaupungeissa ja taajamissa. Elokuvat, alusvaatteet, yhteiskunnalliset kampanjat, musiikkituotteet, kännykät ja iltapäivälehtien myyntijulisteet ovat kaikki herättäneet myös laajempaa keskustelua mainonnan sopivuudesta.
Uusi kuluttajansuojalaki selkiyttää ulkomainonnan, eli alaikäiset yleisesti tavoittavan mainonnan, pelisääntöjä. Lapsella on oikeus turvalliseen arkiympäristöön, jossa ei ole esillä häntä pelottavaa tai ikätasolle muuten sisältönsä puolesta sopimatonta aineistoa. Pieniin lapsiin kohdistuvaa tai heidät yleisesti tavoittavaa mainontaa arvioidaan kaikkein tiukimmin perustein.
Uusi laki vahvistaa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen tavoin vanhemman kasvatusvastuuta. Mainontaa pidetään hyvän tavan vastaisena, jos se pyrkii sivuuttamaan vanhempien mahdollisuuden toimia täysipainoisesti lapsensa kasvattajana. Mainontaa, jonka näkemistä kaupungilla liikkuva lapsi ei pysty välttämään, on tältä kannalta arvioitava erityisen tarkkaan.
Keskustelu yhdestä ulkomainonnan muodosta, eli iltapäivälehtien myyntijulisteista, on käynyt vilkkaasti sananvapauden näkökulmasta. Lehdentekijät eivät halua, että lööppejä määritellään journalistisen tuotteen ohella myös mainoksiksi, kuten eduskunnan talousvaliokunta viime kesäkuussa linjasi.
Pienten lasten vanhempien piirissä ja hiekkalaatikoiden reunoilla keskustelua ulkomainonnasta ja lööpeistä sen osana on käyty jo vuosia. Monilla on kokemuksia unettomista öistä, kun otsikossa näkynyt asia on jäänyt pienen lapsen mieltä vaivaamaan. Väkivalta, seksi, parisuhteiden kiemurat sekä naisten ulkonäköpaineet ovat teemoja, jotka toistuvat myyntijulisteissa. Nämä ovat tyypillisesti asioita, joista vastuulliset vanhemmat haluavat valistaa pieniä lapsiaan mieluummin omaan tahtiinsa ja rauhassa.
En ole tavannut vanhempia, jotka haluaisivat rajoittaa lehtien vapautta kirjoittaa sivuillaan vaikeista aiheista kuten perheväkivallasta. On hyvä, että väkivalta perheessä on nyt myös uutinen – toisin kuin vielä 1980-luvulla.
Mutta puhutaanko lööppikeskustelussa sittenkään ensisijaisesti vain sananvapaudesta? Vai puhutaanko enemmänkin mainoksen kaikkien näkyville sijoittamisen vapaudesta? Jokaisessa kaupassa ja kioskissa on myytävänä painotuotteita ja lehtiä, joissa on lapsille hyvinkin sopimatonta sisältöä. Niiden mainoksia ei ole sijoitettu kaikkien näkyville.
”Paraatipaikalla” näkyvää mainontaa lainsäätäjä on arvioinut tarpeelliseksi säännellä eri tavoin kuin niitä sisältöjä, joiden lukemisen ja kohtaamisen tilanteen jokainen voi itse valita.
Mainonnan sääntelyn ohella tarvitaan myös lasten medialukutaidon vahvistamista. Samoin kaikkia vanhempia on tärkeä rohkaista keskustelemaan lasten kanssa mainoksista ja mediasisällöistä. Keskustelin itse taannoin 5.- 6. -luokkalaisten kanssa, jotka suhtautuivat lööppeihin jo hyvin ironisoiden ja erilaisten uutisten painoarvoa miettien.
Mediakasvatus ei kuitenkaan korvaa yritysten omaa vastuuta mainonnan sisällöistä. Tutkimusten mukaan itse asiassa vasta noin 12-vuotiaana lapsella on kehittynyt kyky ymmärtää kriittisesti mainosten houkuttelevaa tarkoitusperää ja markkinoijien pyrkimyksiä.
Maria Kaisa Aula
lapsiasiavaltuutettu
Maria Kaisa Aula toimii Suomen ensimmäisenä lapsiasiavaltuutettuna. Lapsiasiavaltuutettu edistää lapsen edun ja oikeuksien toteutumista yleisellä päätöksenteon ja lainsäädännön tasolla. Hän toimii yhteistyössä toisten viranomaisten, järjestöjen, lapsitutkimuksen sekä muiden lapsiasioita käsittelevien tahojen kanssa. Lapsiasiavaltuutettu on itsenäinen viranomainen, joka toimii sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä.
Lapsiasiavaltuutetun verkkosivut