Asuminen on kallista, kuten kaikki tiedämme. Outoa sen sijaan on, että elämän suurinta ostopäätöstä varten on usein vaikeaa saada tietää edes hintaa. Riittävän ja selkeän tiedon saaminen sekä kohtuullinen riskinjako eivät ole asuntomarkkinoilla itsestäänselvyyksiä, kuten tämänkin lehden artikkelit osoittavat.
Talopaketin ostajan on vaikea selvittää, mitä talon rakennuttaminen lopulta maksaa tai edes sitä, mitä myytyyn pakettiin kuuluu ja ei kuulu. Myyjien ja välittäjien uudet toimintatavat eivät aina edistä läpinäkyvyyttä ja reilua hintakilpailua. Asunto-osakeyhtiöiden suuria peruskorjauksia maksavat osakkaat ovat ammattitaidon puutteen vuoksi aika avuttomia ja lähinnä isännöitsijöiden vakuuttelujen varassa, jos korjaushankkeiden laatu, kustannustaso tai sopimusehdot arveluttavat. Asuntoluotoissa kuluttaja kantaa edelleenkin liian usein riskit markkinoiden muutoksista.
Kaikilla asunnonhankkijoilla tuntuu olevan tasapuolisesti ongelmia kalliin hankinnan tekemisessä, joten olisiko kyse vaikeuksista, joita nyt vaan kuuluu elämänmenoon? Tällaiseen ajatteluun ei pidä alistua, vaan ponnisteltava, että markkinat toimisivat paremmin - asuminen on niin merkittävä tekijä hyvinvoinnin ja kansantaloudenkin kannalta, että jatkuvasti on kehitettävä toimia paitsi kohtuuhintaisten asumisvaihtoehtojen varmistamiseksi myös kuluttajan oikeussuojan takaamiseksi.
Hyvää kehitystä onkin ollut: Kuluttajariitalautakunnan toimivallan laajennus vuokra-asioissa, asuntoyhtiölain uudistamishanke asukkaiden ennakointimahdollisuuksien lisäämiseksi ja asuntokauppalain vakuusvaatimus.
Markkinointi-informaation ja sopimusehtojen selkeys on jatkossa tärkeä tavoite. Lähivuosina haasteita tarjoavat mm. korjausrakentamisen ja palveluasumisen kysynnän kasvu, kun 1960- ja 1970-luvulla rakennettu asuntokanta tulee peruskorjausten eteen ja ikääntyneiden osuus väestössämme kasvaa.
Toinen iso asia on asuntorahoitusjärjestelmien kehittäminen niin, että riskinjako on kohtuullinen ja että asumiskuluja voi paremmin ennakoida. Suomessakin tarvittaisiin järjestelmiä, joissa kuluttaja ei joutuisi kantamaan markkina- ja korkomuutosten riskiä kokonaan yksin. Vaikka korkomuutoksilta suojautumiseen tarjotaan maksullisia lainaturvavakuutuksia tai korkokattoja, ne ovat monelle riskejä tuntemattomille ja rahan puutteessa oleville kuluttajille saavuttamatonta luksusta.
Asunnon hankinta edellyttää nykyään yhä useammin maksimimääräistä lainaa maksimilaina-ajalla, jolloin joustovaraa yllättävissä tilanteissa ei juuri ole. Suurin syy maksuvaikeuksiin johtuu tekijöistä, joita kuluttajan on mahdotonta ennakoida - markkinamuutosten lisäksi esimerkiksi sairaudesta, puolison kuolemasta tai avioerosta. Näissä tilanteissa jälkiviisaus voi olla helppoa - kyllähän sitä varoiteltiin ja kehotettiin olemaan tarkkana - mutta se ei auta sen paremmin velallista kuin luotonantajaakaan.
Kuluttajaviraston viime keväänä Taloustutkimuksella teettämän kulutusluottotutkimuksen mukaan enemmistö vastaajista oli tutustunut luoton ehtoihin pankin toimihenkilön kanssa, mutta korkojen muutoksen merkityksestä ei ollut juuri keskusteltu: vain viidennes oli saanut tietoa siitä, millaisia vaikutuksia esimerkiksi 2 %:n koronnousulla on kuukausierään tai maksuaikaan.
Yksi tärkeä vastuullisen luotonannon tunnusmerkki on kiinnostus asiakkaan tilanteeseen ja tarpeisiin koko luottosuhteen ajan. Koska maksuvaikeudet ja luottotappiot eivät ole kuluttajan eikä luotonmyöntäjän etu, vastuullinen luotonantaja voisi tukea ja palkita asiakasta myös maksuvaikeuksien hoidon ennakoinnissa. Luoton maksuaikataulun muuttaminen on yleensä maksullista. Voisi olla myös luotonantajalle eduksi, että asiakas, joka ottaa yhteyttä maksuvaikeuksissaan hyvissä ajoin jo ennen maksupäivää, voisi saada muutoksen maksutta tai edullisempaan hintaan kuin ne, jotka reagoivat vasta maksun jäätyä rästiin.
Suomessa ei tietääkseni - ja onneksi - ole juurikaan markkinoitu taloja jo valmiiksi maksuvaikeuksissa oleville, tiedossamme on vain yksi yritys. Haave ihan omasta mahtiasunnosta kannattaa joskus jättää vain haaveeksi, ja sen päätöksen helpottamiseksi tarvitaan kohtuuhintaista vuokra-asuntotuotantoa.
Anja Peltonen
Päätoimittaja, johtaja