Hintoja ei kerrota selvästi, tuotteista annetaan harhaanjohtavaa tietoa, sopimusehdoilla kavennetaan kuluttajan oikeuksia. Nämä ikuisuusongelmat pulpahtelevat esiin säännöllisin väliajoin eri palveluiden ja tuotteiden yhteydessä.
Kuluttajaviraston työstä suuri osa on perusvalvontaa, jolla varmistetaan, että yritykset noudattavat kuluttajansuojalain vaatimuksia. Perusasioista joudutaan keskustelemaan toistuvasti niin uusien tulokkaiden kuin pitkään toimineidenkin yritysten kanssa.
Hinta on merkittävimpiä kuluttajan ostopäätökseen vaikuttavia asioita. Siksi lainsäädännöllä on haluttu turvata se, että kuluttajalle kerrotaan tavaroiden ja palveluiden hinnat selkeästi ja ymmärrettävästi kaikessa markkinoinnissa – myös liikkeissä ja näyteikkunoissa.
Hinnan selkeä ilmoittaminen ei ole aina toteutunut esimerkiksi keittiökalusteiden ja matkojen markkinoinnissa. Keittiökalusteliikkeiden verkkosivuilla ei välttämättä ole lainkaan tuotteiden hintatietoja eikä niitä ole kuluttajilta tulleen palautteen mukaan aina liikkeessäkään.
Matkamainoksissa ongelmana on puolestaan ollut hintojen pilkkominen. Kuluttaja ei ole saanut ostettua matkaa mainoksessa ilmoitettuun hintaan, vaan on joutunut maksamaan lisäksi erilaisia pakollisia maksuja. Mainoksissa ei myöskään ole aina kerrottu tarpeeksi selvästi tarjoushintaisiin matkoihin liittyvistä rajoituksista.
Kuluttajansuojalain markkinointisäännökset tähtäävät siihen, että kuluttaja saa tuotteesta oikeaa ja ostopäätöksensä kannalta olennaista tietoa ja pystyy myös vertailemaan eri tuotteita keskenään. Siksi mainoksesta on saatava jo ensisilmäyksellä totuudenmukainen kokonaisvaikutelma.
On eri asia luoda mainoksessa mielikuvia kuin esittää tuotteesta konkreettinen väite. Kauppiaallisella kehumisella saa mainosta värittää, mutta tosiasiaväitteet tulee aina näyttää toteen, olipa kyse digibokseista tai kosmetiikasta. Jos tuotteesta täytyy maksaa jotain, sitä ei voi kutsua ilmaiseksi. Neuvontaakaan ei voi mainostaa ilmaiseksi, jos puhelinnumero on lisämaksullinen.
Kuluttaja on usein heikommassa asemassa kuin myyjä. Tämä näkyy erityisesti, jos elinkeinonharjoittaja on laaatinut kohtuuttomat vakioehdot.
Kuluttajavirasto on puuttunut mm. kodinkoneliikkeen tarjoaman lisävakuutuksen sopimusehtoihin, joiden mukaan vakuutus oli maksettava ennen kuin kuluttaja edes sai vakuutetun tuotteen haltuunsa. Kuluttajakaupassa vaaranvastuu kuuluu pääsääntöisesti myyjälle siihen saakka, kunnes tuote on luovutettu kuluttajalle.
Yksittäisille yrityksille suunnattujen huomautusten sijasta Kuluttajavirasto pyrkii yhä useammin viemään viestiä eteenpäin keskitetysti eri alojen liittojen kautta. Esimerkiksi matka-alan sitouttamisessa apuna on ollut Suomen Matkatoimistoalan Liitto, kosmetiikkayrityksiin on saatu yhteys Teknokemian Yhdistyksen kautta ja keittiökalustekauppiaiden huomiota tavoitellaan Puusepänteollisuus ry:n avulla.