Velkojien ja perintätoimistojen kanssa voi aina neuvotella erilaisista maksujärjestelyistä ja sovintoratkaisuista.
Sovintojärjestelyissä velallisen maksukyky arvioidaan yleensä lakisääteisen velkajärjestelyn periaatteiden mukaan. Ulosottoon menevä osuus tuloista varsinkin pieni- ja keskituloisilla on usein suurempi kuin sovintoratkaisuissa velkojen lyhentämiseen käytettävä määrä. Lisäksi velallinen joutuu maksamaan koko ajan ulosoton kulut, jotka pidentävät velkojen maksamiseen kuluvaa aikaa.
Myös lakisääteiseen velkajärjestelyyn hakeutuvat joutuvat ennen hakemuksen jättämistä selvittämään sovintoratkaisun mahdollisuudet velkojiensa kanssa.
Jos et pysty maksamaan laskua tai lainan lyhennystä, ota heti yhteys velkojaan ja kerro tilanteesi. On parempi yrittää sopia uusi, pidennetty maksuaikataulu kuin antaa viivästys- ja perimiskulujen kasvaa.
Tilapäisten maksuvaikeuksien järjestely on pankkien ja yritysten henkilökunnalle nykyään arkipäivää ja yhteistyöhalua arvostetaan.
Uusi maksusuunnitelma kannattaa tehdä kirjallisena. Maksuohjelman tulee vastata todellista maksukykyäsi. Velkojien halukkuus muuttaa maksuohjelmaa jatkossa heikkenee, jos et ole pystynyt noudattamaan alkuperäistä ohjelmaa ilman hyväksyttävää syytä.
Jos laskujen ja velkojen maksaminen vaikuttaa täysin ylivoimaiselta, neuvottele velkojien kanssa velkojen järjestelymahdollisuuksista. Niitä ovat
Velkoja voi myös vapaaehtoisesti luopua osasta saatavaansa. Tämä kuitenkin edellyttää hyvät perustelut ja yleensä myös talous- ja velkaneuvojan tukea.
Tavallisesti velkoja edellyttää neuvottelun pohjaksi virallisen velkajärjestelyhakemuksen täytettynä sekä keskeisimmät tulo- ja menotositteet. Sovintoneuvotteluissa tulisi pyrkiä kokonaisratkaisuun: yhden velkojan kanssa sopimukseen pääseminen ei auta, jos muut velkojat eivät tule vastaan.