Kuluttajaviraston viime kesänä Taloustutkimuksella teettämässä selvityksessä todettiin, etteivät luotonantajat ja asiakkaat aina puhu samaa kieltä. Kolmannes vastaajista ei esimerkiksi tuntenut tärkeää todellisen vuosikoron käsitettä. Nekin, jotka tunsivat sen, eivät välttämättä osanneet kertoa sen käyttötarkoitusta. Myös Danske Bankin Pohjoismaissa teettämän kyselyn kuvaa kuluttajien vähäisestä tiedontasosta taloudellisten käsitteiden alueella on siunailtu ja vaadittu lisää kuluttajakasvatusta ja kuluttajien omaa vastuullisuutta.
Totta onkin, että rahoituspalveluiden maailmassa selviytyäkseen kuluttaja tarvitsee avukseen tietoa eikä tieto lisäänny pelkästään harjoittelemalla. Yrityksen ja erehdyksen tie on kuitenkin liian tuhoava rahoituspalvelualueella, jossa tehtyjen ratkaisujen vaikutus heijastuu kuluttajan koko elämään ja mahdollisuuksiin toimia yhteiskunnassa.
Kuluttajakasvatuksen ja -valistuksen rinnalla on muistettava myös yritysten vastuu selkeästä ja läpinäkyvästä markkinoinnista. Markkinoinnin pohjalta kuluttajan pitää pystyä tekemään järkevä päätös ilman erityistä ammattitutkintoakin. Jospa kuluttajat eivät olekaan tyhmiä, vaan rahoituspalvelut poikkeuksellisen hankalia ymmärtää? Eikö juuri silloin pitäisi erityisesti miettiä yhteiskuntavastuuta, asiakasnäkökulmaa ja hyviä käytäntöjä yritysten viestintään. Mitä hankalampi tuote, sitä kipeämmin kaivataan selkokielisyyttä.
Talousneuvonnalla, kuluttajavalistuksella ja -kasvatuksella on oma tärkeä tehtävänsä. Innovatiivisia työkaluja kaivataan, eikä rahoituspalveluja pidä mystifioida. Kuluttajakasvatuksen tuloksia odotellessa ei kuitenkaan voida jättää ongelmaa hoitamatta. Todellinen vuosikorko ja standardoitu tietojenanto ovat molemmat hyviä esimerkkejä keinoista, joilla edistetään paitsi kuluttajansuojaa myös toimivaa kilpailua. Mistä löytyy edelläkävijöitä selkiyttämään sopimusehtoja ja huolehtimaan mainonnan yksiselitteisyydestä?
Anja Peltonen
Johtaja
“Corporate executives are not authorized by anyone – least of all by their consumers or inves-tors – to balance profit against the public good. Nor do they have any expertise in making such moral calculations. That´s why we live in a democracy, in which government is supposed to represent the public in drawing such lines.”
Supercapitalism, the Transformation of Business, Democracy and Everyday Life, 2007
Robert B. Reich