EU:ssa vaaditaan parannusta julkisten palvelujen asiakkaan epäselvään oikeudelliseen asemaan. Suomessa on jo vuosia käyty samanlaista keskustelua niin sanotuista välttämättömyyspalveluista kuten sosiaali- ja terveyspalveluista, peruspankkipalveluista sekä energia-, vesihuolto-, viestintäpalveluista.
Etenkin eurooppalaiset ammattijärjestöt vaativat julkisten palvelujen oikeudellisen aseman turvaamista EU:n lainsäädännössä, jotta julkiset palvelut pysyisivät korkeatasoisina ja olisivat edelleen kaikkien saatavissa.
Järjestöt ovat vedonneet Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön EAY:n johdolla EU-komissioon, jotta se tekisi aloitteen julkisten palvelujen lainsäädännöstä.
EAY kritisoi komissiota varsinkin siitä, että julkisia palveluita on kehitetty keskittymällä ainoastaan yksityistämiseen ja vapauttamiseen (esim. energia-, posti- ja televiestintäsektoreilla). Vaatimustensa tueksi ammattijärjestöt yrittävät kerätä miljoona nimen adressin.
Myös Euroopan parlamentti perää toimia, joilla selkiytettäisiin EU:n sisämarkkinoiden ja kilpailulainsäädännön vaikutusta julkisten palvelujen tuottamiseen.
Parlamentti on kehottanut komissiota täsmentämään kilpailulainsäädännön soveltamista yleishyödyllisiin palveluihin. Se on pyytänyt komissiota myös selkeyttämään yleishyödyllisten palvelujen ja yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen eroa.
Kuluttajavirasto on kiinnittänyt huomiota 1990-luvulta lähtien kuluttajan aseman turvaamiseen palvelujen käyttäjänä, kun kyse on yritysten hoitamista välttämättömistä palveluista kuten peruspankkipalvelut, energia, vesihuolto, viestintä.
Viime vuosina huomion kohteena on ollut varsinkin kuntien uudet tavat tuottaa mm. terveys- ja sosiaalipalveluja. Näitä ovat mm. palvelujen ulkoistaminen, yksityistäminen ja palvelusetelit.
Palvelumallien uudistuessa on noussut esiin kysymys julkisten ja yksityisten palvelujen rajanvedosta ja kuluttajaoikeuden periaatteiden soveltamisesta myös julkisiin palveluihin. Uusien toimintamallien uskotaan lisäävän kuluttajan valinnanvapautta, tehostavan kilpailua ja parantavan palvelujen laatua.
Voimassaoleva lainsäädäntö ei kuitenkaan välttämättä tue näiden tavoitteiden toteutumista käyttäjän näkökulmasta ja huomiota on kiinnitettävä erityisesti nk. heikkojen kuluttajien asemaan, kuten Kuluttajaviraston selvityksestä Sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakkaan oikeusasema – vertailu yksityisten ja kunnan järjestämien palvelujen välillä (pdf) käy ilmi.