Hallituksen esityksessä uudeksi ulosottokaareksi ehdotetaan, että ulosottokelpoiset saatavat vanhenisivat lopullisesti määräajassa. Lisäksi esityksessä kiinnitetään huomiota alaikäisen asemaan perinnässä. Kannatettava ennaltaehkäisevä ehdotus on, ettei alle 15-vuotiaasta velallisesta anneta jatkossa julki tietoja ulosoton tietojärjestelmistä eikä tehdä ilmoitusta maksuhäiriömerkintää varten.
Velkavastuun enimmäiskesto määriteltäisiin uudessa ulosottokaaressa siten, että saatava vanhentuisi lopullisesti, kun ulosottoperusteen määräaika (15 tai 20 vuotta) on kulunut umpeen. Velalliselta perittävät saatavat ovat joko sinällään ulosottokelpoisia tai niille on voitu hakea ulosottoperuste tuomioistuimelta. Kun vanhentuminen perustuisi pelkästään määräajan kulumiseen se olisi velallisen kannalta selkeä, yhdenvertainen ja ennustettava. Se tukisi velallisen palaamista aktiiviseksi yhteiskunnan jäseneksi ja alentaisi siten myös yhteiskunnalle velkaongelmista aiheutuvia kustannuksia. Selvitysten mukaan saatavan lopullisen vanhentumisen merkitys velkojille ei ole olennainen varsinkaan kun ulosottoperusteelle on jo otettu käyttöön määräaika.
Taustalla lama-ajan velkaloukut
Kysymys elinikäisen velkavastuun asianmukaisuudesta nousi Suomessa julkiseen keskusteluun 1990-luvun lama-ajan seurausten myötä. Vuonna 1998 annetussa mietinnössä Ulosotto 2000-toimikunta katsoi välttämättömäksi, että oikeusjärjestykseen sisältyisi järjestely, joka estäisi elinikäisen velkavastuun tai ainakin täytäntöönpanotoimet velkavastuun toteuttamiseksi kohtuuttoman pitkän ajan. Vanhentumistoimikunta ehdotti vuonna 2001, että veloille säädettäisiin lopullinen vanhentumisaika. Näistä linjauksista on tähän mennessä toteutettu ulosoton määräaikaisuutta koskeva muutos.
Näiden ehdotusten takana on se havainto, että nykyisen luottoyhteiskunnan aiheuttamat haitalliset seuraukset eivät jakaudu oikeudenmukaisella tavalla velallisen, velkojan ja yhteiskunnan kesken. Siksi tarvitaan järjestelmä, jolla estetään velallisten joutuminen kohtuuttomaan ja pitkäkestoiseen taloudelliseen ahdinkoon.
Vanhentumisaika olisi ulotettava kaikkiin velkoihin
Saatavan lopullisesta vanhentumisesta säädettäisiin nyt ulosottokaaressa, koska vanhentuminen on kytketty ulosottoperusteen määräajan kulumiseen. Siten lopullinen vanhentuminen ei nyt esitetyssä muodossaan koskisi lainkaan saatavaa, josta ei ole hankittu ulosottoperustetta. Kuluttajavirasto pitää kokonaisuuden kannalta perusteluna, että yleistä vanhentumislakia muutettaisiin vanhentumistoimikunnan ehdotusten mukaisesti niin, että saatavat vanhentuisivat yleisestikin viimeistään 20 vuoden kuluttua velan erääntymisestä.
Alaikäisen velallisen asema erityistarkkailussa
Kuluttaja-asiamies on perintälain noudattamista valvovana viranomaisena joutunut huomaamaan, että perintätoimia kohdistetaan yllättävän paljon myös alaikäisiin, vaikka holhoustoimilain mukaan alaikäisen velkaantumisen pitäisi olla poikkeuksellista. Kuluttaja-asiamies on uudistetuissa hyvää perintätapaa kuluttajaperinnässä koskevissa ohjeissaan todennut, että holhouslainsäädännön lähtökohtana on selkeä pyrkimys suojella alaikäistä mahdollisimman pitkälle velkaantumiselta niin, että täysi-ikäisyyden alkaessa hänen olisi mahdollista aloittaa omavastuinen elämä ilman maksuhäiriömerkintöjä.
Hallituksen esitykseen sisältyvät alaikäistä velallista koskevat ehdotukset ovat linjassa sen kanssa, mihin kuluttaja-asiamies on omilla toimillaan pyrkinyt ja siten kannatettavia. Esitetty ulosottomiehen holhousviranomaisen kautta tapahtuva yhteydenotto alaikäisen huoltajaan poistanee osan jo pakkoperintävaiheeseen edenneistä alaikäisen veloista. Laajempi ennaltaehkäisevämpi merkitys lienee kuitenkin sillä, että alle 15-vuotiaista velallisista ei jatkossa annettaisi julki tietoja ulosoton tietojärjestelmistä eikä tehtäisi ilmoitusta maksuhäiriömerkintää varten. Tämä toivottavasti johtaa siihen, että jo rahoitusvaiheessa alaikäisen asemaan kiinnitettäisiin riittävästi huomiota.
Uuden ulosottokaaren esitetään tulevan voimaan vuoden 2008 alusta.