Kulutusluottoja ovat yritysten kuluttajille tarjoamat luotot, kuten autokaupan osamaksuluotot, huonekaluliikkeiden rahoitusyhtiöiden kautta tarjoamat korttiluotot, yleisluottokorttiluotot ja asunto- ja opintolainat. Kaikkia näitä säännellään kuluttajansuojalaissa.
Kulutusluoton markkinoinnin pitää olla asiallista ja maltillista. Luoton myöntäminen ei saa olla mainostekstin pääotsakkeena eikä luottoa ei saa muutoin – sanallisesti tai kuvallisesti – nostaa mainoksen pääsisällöksi. Nimelliskorkoa tai muita yksittäisiä luottoehtoja, esimerkiksi luottosuhteen alussa annettavaa korotonta maksuaikaa, ei tule ylikorostaa. Luoton markkinoinnissa markkinointiarpajaisten, kylkiäisten ja muiden lisäetujen käyttöä tulee välttää.
Markkinoinnissa ei tule esim. luoda mielikuvia luoton riskittömyydestä, helppona keinona tasapainottaa taloutta. Vastuu luoton markkinoinnin lainmukaisuudesta kuuluu paitsi myyjälle myös rahoittajalle, kuten varsinaisen korttiluoton myöntävälle rahoitusyhtiölle.
Kertaluotto: Luottoa otetaan kerralla luotonantajalta tietty määrä ja se maksetaan tietynsovitun ajan kuluttua kokonaisuudessaan pois, esim. auto- ja venekaupat.
Tililuotto: Luottokortilla tai muulla tavoin käytettävä jatkuva luotto, jossa velka vaihtelee sen mukaan, kuinka paljon luottoa käytetään. Esim. luottokorttiluotot ja maksuaikakortit.
Käteishinta: Tuotteen myyntihinta
Todellinen vuosikorko: Korkoprosentti, joka saadaan laskemalla luottokustannukset vuosikorkona luoton määrälle lyhennykset huomioon ottaen. Tililuottojen yhteydessä nämä tiedot ilmoitetaan esimerkkilausekkeen avulla.
Korko: Velalle tietyn väliajoin sopimuksessa maksettavaksi sovittu nimelliskorko.
Luottohinta: Käteishinnan ja luottokustannusten yhteismäärä.
Luottokustannukset: Luotosta maksettavat korot, kulut ja muut maksut.
Kuluttajaoikeuden linjaukset: Kulutusluotto tavaroiden ja palveluiden markkinoinnissa Kortti- ja tililuottojen sopimusehdot Kulutusluottojen etämyynti (esim.pikavipit) Tekstiviestilainojen perussäännöt Autoluottojen keskeiset periaatteet