Olemme oppineet, että muutos on jatkuvaa. Muutoksesta nousevat myös mahdollisuudet. Kuluttajasektorilla on tulossa tai käynnissä niin runsaasti muutoksia, että uusia mahdollisuuksia toivottavasti urkenee suuntaan jos toiseenkin. Valtiontalouden tarkastusviraston selvitys kuluttajahallinnon toimivuudesta tulikin hyvään aikaan, ja tehdyt havainnot todella voivat vaikuttaa kuluttajahallintoon eikä tarkastusviraston uhkakuva kuluttaja-asioiden ajautumisesta marginaaliin toteudu. Uudelleen organisoitu ministeriö, TEM, jonka alaisuudessa kuluttajavirasto toimii, on yksi osoitus muutoksen tuulista kuluttajahallinnon alalla.
Paikallishallinnon organisointi on käynnissä: kuluttajaneuvonnan valtiollistamista esitetään toteutettavaksi siten, että kuluttajaneuvonta tapahtuisi maistraateissa. Kuluttajaneuvojat ovat Kuluttajaviraston keskeinen yhteistyötaho sekä nopean tiedonsaannin varmistamisessa kuluttajaongelmista että toimintaohjeiden levittämisessä nopeasti. Joka kuluttajan ei tarvitse lähteä asiaansa erikseen hoitamaan, kun kuluttajaneuvojalla on ajoissa selkeät toimintalinjaukset.
Lisävaltuuksia alue- ja paikallistason viranomaisille on kaivattu jo pitkään, jotta markkinoiden toimivuus tulisi turvattua ja kuluttajaoikeuden periaatteet huomioonotetuksi yhdenvertaisesti eri puolilla maata. Kuluttajaneuvontaan tällaista valvontatoimintaa ei ole suunniteltu, mutta lääninhallitusten uudelleenarvioinnin yhteydessä pohditaan toivottavasti myös kollektiivisen kuluttajansuojan alueellisen valvonnan laventamista muihinkin kuin hinta- ja kulutusluottoasioihin.
Muutoksesta viestivät myös lukuisat ohjelmat ja selvitykset. Arjen tietoyhteiskunta -toimintaohjelmaa ollaan vielä valmistelemassa, sen sijaan lapsi ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma hyväksyttiin joulukuussa. Lasten ja nuorten rooli kuluttajina ei varsinaisesti kuulu ohjelman sisältöön, mutta turvallista mediaympäristöä luonnehdittaessa todetaan tavoitteeksi, että yritykset kantaisivat vastuunsa ja huomioisivat lasten ja nuorten erityispiirteet heille suunnatussa markkinoinnissa, tuotteissa ja palveluissa. Kokonaisvaltaista, kuluttajapoliittista ohjelmaa ei vielä ole, sillä ministeri Cronberg on tuoreeltaan aloittanut tehtävässään ja valmistelutyö vienee vielä aikaa.
EU-tasolla on meneillään useita kuluttajan asemaa parantavia hankkeita. Sisämarkkinatiedonanto muistaa myös heikkoja kuluttajaryhmiä – samaan tapaan kuin Valtiontalouden tarkastusvirastonkin raportti. Tiedonanto yleishyödyllisistä palveluista mukaan lukien sosiaali- ja terveyspalvelut on vastikään annettu ja energia- ja viestintäalueilla ollaan tekemässä perustavanlaisia linjauksia. Samanaikaisesti yhteistyöasetuksen piiriin kuuluvien kuluttajasäännösten valvontaa tehdään EU:n alueella ICPEN:stä tutuin sweepein. Kuluttajapolitiikasta vastaava komissaari Meglena Kuneva odottaa nopeita ja tehokkaita valvontakeinoja, jotta säännösrikkomuksia karsittaisiin.
Suomessa keinovalikoima on edelleenkin puutteellinen eikä toimi parhaalla mahdollisella tavalla, kuten valtiotilintarkastajat ja valtiontalouden tarkastusvirasto ovat todenneet. Täytyykin siis vain toivoa, että yritykset toimisivat vastuullisesti. Kuluttajien yhteydenotot eivät kuitenkaan tuo sellaista viestiä. Viime vuoden loppukuukausina saapuvien ilmoitusten määrä ponkaisi reippaaseen nousuun, ja kokonaisuudessaan kuluttajaoikeutta koskevien ilmoitusten määrä kasvoi edellisvuodesta lähes tuhannella. Erityisen paljon otettiin yhteyttä matkapuhelinpalveluihin, luottoihin ja huonoon asiakaspalveluun liittyen. Tässäkin asiassa saisi tapahtua muutos yritysten juhlapuheista käytäntöön: mihin ovat kadonneet käyttäjänäkökulma, asiakkaan arvostus, yhteiskuntavastuu – ja reilu kilpailu?
Anja Peltonen
Päätoimittaja, johtaja