Hyvän perintätavan vastaista on veloittaa velalliselta perintätoimista aina suurin lain sallima perintäkulu, vaikka kulut todellisuudessa olisivat tätä pienemmät. Kaupunki kilpailutti perintätoimen. Kaupungin saamissa tarjouksissa eräs perintätoimisto oli arvioinut toimintansa kattavat perintäkulut lain sallimaa enimmäismäärää alhaisemmiksi, kaupunki taas ei tarjousasiakirjoissa ollut itselleen aiheutuvia kuluja ilmoittanut. Perintätoimiston tarjouksessa perintäkulua esitettiin perittäväksi täysimääräisenä ja jaettavaksi siten, että velkoja saa suuremman puoliskon.
Tarjouskilpailussa käytettyjen keinojen arviointiin kilpailuteknisessä mielessä ei kuluttaja-asiamiehen toimivalta yllä, mutta hyvän perintätavan vastaiseksi tämän tyyppinen kulujärjestely todettiin.
Kannanoton jälkeen kaupunki esitti, että sille itse asiassa koituu kuluja ennen saatavan siirtämistä perintätoimistolle, minkä takia oli perusteltua, että toimisto olisi antanut osan 5 euron kulusta kaupungille. Kaupungin selvityksen mukaan kulut kuitenkin aiheutuivat laskutuksen valvonnasta. Kuluttaja-asiamies katsoi, että normaalista laskuseurannasta aiheutuvat yleiskulut eivät ole perittävissä velalliselta – kyse ei ole perinnästä koituvista kuluista.
Hyvä perintätapa asettaa erityisiä vaatimuksia julkisyhteisölle, joka perii saataviaan kansalaiselta. Vakiintuneesti on katsottu, että kunnalla julkisyhteisönä on korostunut vastuu velkojana, koska sillä on usein paremmat mahdollisuudet arvioida velallisen tilannetta kuin muilla velkojilla. Yhteiskunnallisen vastuun näkökulmasta on keskeistä, että kunta harkitsee velalliselle aiheutuvaa kokonaisrasitusta ennen kuin lisää velallisen maksettavaksi tulevia kuluja. Toimeksiantajana olevan julkisyhteisön on myös valvottava toimeksisaajan perintämenettelyä. Siten tapauksessa kaupunki on toimeksiantajana velvollinen osaltaan valvomaan yllä mainittujen periaatteiden noudattamista saataviensa perinnässä sekä huolehtimaan siitä, että tarjouskilpailun tuloksena valittu perintätoimisto noudattaa toiminnassaan lakia ja hyvää perintätapaa. 2005/43/7621