Tekstiilien ympäristömerkkejä ovat mm. EU:n ympäristömerkki, Pohjoismainen ympäristömerkki, Reilun kaupan merkki ja Öko Tex -standardi 100.
EU:n ympäristömerkissä asetetaan vaatimuksia kullekin tekstiilityypille. Vaatimukset koskevat valmistusprosessin päästöjä, haitta-aineiden jäämiä ja käytettäviä kemikaaleja.
Tavoitteena on varmistaa mahdollisimman alhaiset päästöt ympäristöön ja turvallinen tuote käyttäjälle. Esimerkiksi tietyt ympäristölle vaaralliset tai allergisoivat väriaineet ja viimeistelykemikaalit on kielletty. Myös tekninen laatu ja värinpitävyys varmistetaan.
Pohjoismainen ympäristömerkki noudattaa paljolti samoja kriteerejä kuin EU:n ympäristömerkki. Lisäksi Pohjoismaisessa ympäristömerkissä edellytetään, että puuvillan tai muiden luonnonkuitujen tulee olla luomuviljeltyjä tai siirtymässä luomuviljelyyn.
Tuotannon on täytettävä sosiaaliset kriteerit, mm. lapsityövoimaa ja pakkotyötä ei saa käyttää ja työntekijöillä on oltava oikeus ammatilliseen järjestäytymiseen sekä muihin työelämän oikeuksiin.
Reilun kaupan merkki koskee puuvillan viljelyä ja takaa viljelijälle kustannukset kattavan ansiotason. Lapsityövoiman hyväksikäyttö on kielletty, työntekijöillä tulee olla järjestäytymisoikeus ja tuotannon on täytettävä asetetut ympäristövaatimukset.
Öko Tex -standardi 100 on turvallisuusmerkki, joka takaa että tuotteessa ei ole haitallisia torjunta-aine-, raskasmetalli- tai formaldehydijäämiä.
GoodWeave-merkki eli entinen Rugmark-merkki takaa, että Intiassa ja Nepalissa käsin kudottuja mattoja ei ole tehty alle 14-vuotiaalla lapsityövoimalla.