Pikavipit ovat saaneet kevään aikana julkisuudessa runsaasti tilaa. Vaivattoman saatavuuden ja huikean kokonaishinnan vuoksi niiden epäillään lisäävän kuluttajien talousvaikeuksia ja ylivelkaantumista. Onko pikaluottojen markkinoinnin valvonta tällä hetkellä tarpeeksi tehokasta vai voisiko asiaan puuttua rivakammin?
Pikaluottoihin liittyviä epäkohtia ovat olleet pikaluottojen markkinointityyli ja tekstiviestivippien peruuttamisoikeuden puuttuminen luottosopimusehdoista. Uutena ongelmana on noussut esiin se, että yritykset eivät aina laita ennakkotietoja ja sopimusehtoja esille asianmukaisesti silloinkaan, kun käytetty media, kuten teksti-tv, antaisi siihen loistavat mahdollisuudet.
Nämä kaikki tekijät yhdessä johtavat siihen, että päätös luoton ottamisesta ei perustu niinkään takaisinmaksukyvyn kannalta tärkeisiin hinta- ja muihin sopimusehtotietoihin, kuin mainoksen herättämiin mielikuviin unelmien helposta toteuttamisesta. Kuluttajan on myös entistä hankalampi vertailla erilaisia luottoja ja niiden kustannuksia sekä valita oman taloudellisen tilanteensa kannalta järkevin vaihtoehto.
Pikaluottoja tarjoavat yritykset eivät voi puolustautua ainakaan sillä, että niillä ei olisi ollut tietoa kulutusluottojen etämyynnin perussäännöistä. Kuluttaja-asiamies muistutti luotonantajia lainsäädännön vaatimuksista ensimmäisen kerran kesällä 2005. Koska tilanne ei korjaantunut, säännöksiä teroitettiin yrityksille uudestaan joulukuussa 2005. Helmikuussa 2006 tehdyssä seurantaiskussa kuitenkin selvisi, että kaksi yritystä ei edelleenkään ollut hoitanut kaikkia puutteita kuntoon. Ne korjasivat sopimusehtonsa lain mukaisiksi vasta siinä vaiheessa, kun kuluttaja-asiamies harkitsi asian viemistä markkinaoikeuteen.
Turvallisuusaukot paikattava
Pikaluottoyrityksillä on järjestelmän ylläpitäjänä myös velvollisuus varmistaa palvelun turvallisuus. Tiedossa on väärinkäyttötapauksia, joissa kuluttaja on pystynyt ottamaan tekstiviestivipin toisen henkilön nimissä käyttämällä tämän matkapuhelinta ja henkilötunnusta. Vakiintunut kanta on, että järjestelmän ylläpitäjä vastaa luotettavuudesta ja sen puutteista johtuvista seurauksista. Yritys ei voi myöskään luikerrella irti tästä vastuusta rajoittamalla sitä toimitusehdoissaan.
Tämä näkemys sai vahvistuksen Turun käräjäoikeuden tuoreessa päätöksessä. Tekstiviestivippiyritys joutui palauttamaan kuluttajan maksaman luoton korkoineen, koska se ei ollut tarkistanut tilaajan henkilöllisyyttä eikä sitä, täsmäävätkö lainanhakijan tiedot annettujen tilitietojen kanssa.
Päätöksessä otettiin kantaa myös siihen, miten väärinkäytön uhriksi joutunut kuluttaja voi keskeyttää perinnän. Käräjäoikeus oli samoilla linjoilla kuluttaja-asiamiehen kanssa siinä, että kuluttajan ilmoitus vilpillisestä toiminnasta yritykselle riittää. On kohtuutonta vaatia häntä tekemään rikosilmoitus, ennen kuin perintätoimet lopetetaan. Vastapuoli on ilmoittanut valittavansa päätöksestä hovioikeuteen, joten jutun käsittely tulee jatkumaan.
Ongelmia lisää osaltaan se, että pikaluotot eivät kuulu rahoitusmarkkinoita valvovan Rahoitustarkastuksen vastuulle. Kuluttajavirasto pitääkin nykytilanteessa vähimmäisedellytyksenä sitä, että pikaluottoyritykset rekisteröitäisiin.
Lisää harkinta-aikaa
Pikaluottoihin liittyvien ongelmien lieventäminen edellyttäisi usein muutoksia lainsäädäntöön. Esimerkiksi ex tempore –tyyppistä lainanottoa voitaisiin hillitä lisäämällä lakiin säännös, jonka mukaan yritys siirtäisi lainarahat asiakkaalle vasta tietyn harkinta-ajan jälkeen. Rahoituspalveluiden etämyyntisäännösten turvaama peruuttamisoikeus ei riitä. Kun kuluttaja saa rahat heti itselleen ja joutuu maksamaan myös peruuttamisaikana luotosta saman korvauksen kuin muulloinkin, peruuttamisoikeus jää lähinnä kauneuspilkuksi vailla todellista merkitystä.
Pikaluoton nopeutta ei ylipäänsä tarvitsisi pitää itsestäänselvyytenä. Onko todella tarpeellista, että kuluttaja voi ottaa luoton vauhdikkaasti lennossa vain siksi, että se on etämyyntivälineiden kautta mahdollista?
Alle kolmen kuukauden luotoista ei tarvitse kertoa todellista vuosikorkoa eikä niitä koskevia sopimuksia ole pakko tehdä kirjallisena. Kuluttajavirasto ei näe tälle rajoitukselle enää mitään järkeviä perusteita. Päinvastoin, pikaluottojen kalleus voisi tunkeutua kuluttajien tajuntaan entistä paremmin, jos niiden todellinen vuosikorko olisi ilmoitettava markkinoinnissa. Toiveissa on, että työn alla oleva kulutusluottodirektiivin uudistus antaisi välineitä tämän tilanteen korjaamiseen.
Kulutusluotot on niin moniulotteinen kokonaisuus, että parannusehdotuksia mietittäessä on aina yritettävä säilyttää mahdollisimman laaja näkökulma asiaan ja tasapainoilla ääripäiden välillä. Luottoihin liittyvä ylivelkaantumisen riski on pidettävä aisoissa, mutta se on tehtävä niin, että ei samalla liiaksi tukahduteta kuluttajien mahdollisuutta saada luottoa.
Lue myös: Pikavippiyritysten rajoja haetaan myös Ruotsissa